Lauran blogi

Onko kiva päivä tänään?


Ononon. Postiloorassa ootti saapumisilmoitus, ja pitihän sitä pakettia lähteä heti miten noutamaan. Sieltä paljastui 900 g (!!!) Nallea, palkinto tittelistä. Kun Ziina kertoi mun palkinnon olevan novitalainen, ja toivoneensa erityisesti vaaleanpunaista, aloin salaa toivoa, että se olisi just tätä uutta Nallea... Oon siitä asti kun näin SirpaLeella turkoosikirjavasta Nallesta tehdyn Enen, haaveillut samanmoisesta - mut tietty pinkistä. Mitäs muuta kivaa sitä tekis? Ehkä Clapon... Niin kuin meidän hattuhylly - ja puolet kodistamme - ei peittyisi neulottuihin vaaleanpunaisiin asioihin jo ennestään... :)


Postiloorassa vartoili myös Vanillan lahjoitus, kiitos siitä. Kakkoserän lahjoitus lähtee muuten Ystävänpäiväviikolla Ensi- ja Turvakodin kautta lämmittämään pienituloisten perheiden pienimpiä jäseniä.


Aquanvärinen Kool Aid -lanka muuttui kera vitivalkoisen 7 veljeksen tällaisiksi tossuiksi. Ohjehan on siinä ihanassa kirjassa. Kunhan oon saanut esiteltyä nää mammalle, ne lähtevät lämmittämään isotätini jalkoja Torontoon kiitokseksi Kool Aideista.


Pohjaan askartelin vielä tällaiset jarrut, olishan se edesvastuutonta antaa liki ysikymppisen tätösen hiihdellä villatossuissa, jois ei oo jarruja :)


Tällaistakin aloittelin, kun tuubin valmistuttua sohvalla ei oo lojunut muita aivottomia kuin minä. Tarvittiin siis aivoton (neulottava) kaveri. Tuubi koki muuten ensiesiintymisensä töissä eilen. Se kohtasi muutaman pitkän katseen, muttei yhtään kommenttia. Tuubi & minä jäämme odottelemaan...

Kuvat on muuten vähän mielenkiintoisia kun "Battery too low for live view" ja niin alkaa kohta olla munkin patterit :)

Pikainen piponen


Ihana, ihana huivi...

...joka näyttää rassukka tässä kylläkin vähän veltolta. No mut tähän hätään en saanut poseerauskuvia, kun hovikuvaajani on nyt tentissä.
Lanka: Vihreän vyyhdin käsinkehrätty Balleriina, 200 g riittikin tähän kokoon, joka yltää mun keskisormen päästä toiseen, kun kädet levällään kuin lentoon lähtevällä ~vajaat 160 cm
Puikot: Kymppiset halot
Ohje: Moda 2/05, ilman mitään reunavirkkauksia
Muuta:
- Päättelin silmukat sormin, jotta sain riittävän löyhän reunan. Siitä onkin aikaa kun oon virkannut sormin - ja neulonut en oo vissiin koskaan ennen.
- Lanka on ihanan pehmoista, tätä lisää...

Keittelin tuossa taas lankasoppaa - vaik edellisetkin on viel neulomatta..

Turkoosi (tai H&M:n kuvastossa tää olis aqua) lanka on vitivalkoista 7 veljestä ja Kool Aid mustikkaa, ihana sävy. Aion virkata tästä ja vitivalkoisesta kaksinkertaisena semmoiset Erika Knightin tossuset jenkkilän isotädille lähetettäväks.

Sen viekussa on taas Kool Aid mansikka -kokeilu. Sillä vaan ei saa semmoista punaista josta mä tykkäisin, vaikka tekis kuinka laihat sotkut. Aina tulee liian oranssia, höh. Lankana on luonnonvalkoinen 7 veljestä, jonka kaivoin vimmoissani kaapin kätköistä, kun innostuin värjäyspuuhasta taas niin mahdottomasti, enkä tietty ollut osannut varautuu puuskaan mitenkään. Eikä Treelta saa sunnuntaisin apua lankahätäänsä, kun kaik puljut on kii.

Penkoessani lankakaappia olkapäitä myöten sinne sukeltaneena ja kiljuessani, et eiks mulla tosiaan oo mitään kivaa vaaleaa jämälankaa, onnistuin löytämään nöttösen jotakin luonnonvalkoista ja hyyvin pehmeää. Luultavasti novitan vanhaa bambinoa. Siitä tuli apteekin karamellivärin avulla hyvin hennon roosan sävyinen (vasemmalla).

Tässäpä on aivotontuubinpötkäle...

asiaankuuluvine poseerauskuvineen...


Lanka: Marjutilta shopattu BBB New Master (82% merinoa, loput akryylia)
Puikot: 3
Malli: hatusta (160 s, 2x2 ribbiä kolmen ja puolen kerän verran, annetaan palaa vaan mahdollisimman aivottomasti)
Muuta: Armaani on neulonut tästä tuubista 6 oikeaa silmukkaa, halus kuulemma kokeilla - ja nopeahan tuo oli oppimaan
Mitä tykkään: Tykkään mahdottomasti. Tää on kiva ja toimii just niin kuin pitikin. Testasin äsken jo lenkillä ja parhaillaankin se lämmittää mun jenkkakahvojani :)

Ootteko muuten kuulleet, et Teeman kipposarjaan on tullut uusia värejä?



Hehe, oikeesti tää on mun karkkipiponi joka on vähän piukka. Ja min kun en haluu olla mikää piukkapiponen, ni se on nyt oikeastioppisesti höyrytetty ja vääräoppisesti pingotettu sen esineen päälle joka meidän huushollissa on eniten mun kuuppani mallinen.
Lanka: 7 veljestä pinkki Moniraita ja valkoinen, muutoin ihan ohjeen mukaan - paitsi kavennukset sävelsin ite

Niin ja Teemaan on tullut ihan oikeestikin uusia värejä, tyylikäs ruskea ja ihan kauhee oliivinvihreä. Kausivärejäkin sarjaan kuulemma tulee. Tehtaanmyymälän täti paljasti, että saamme juoda jokapäiväisen kahvimme tänä keväänä turkoosista mukista. Pinkkiä väriä jäämme odottelemaan...


Ai niin, latasin tämmöisiäkin kuvia...
Tuubin jämistä alkoi pukata tällaista jatkopalaa...


Ja jo Käden Taidot -messuilta Vihreä Vyyhdin kojulta shopattu käsinkehrätty ihqun pehmeä villa lähti muodostumaan vihdoin huiviksi. Malli on napattu Karoliinan vinkistä viime keväisestä Modasta. Kaks vyyhtiä riittänee ihan pikkuruiseen kolmioon, joten tätä pitänee tilata lisää. Montakohan keräkaverusta mahtaa hypätä samaan kyytiin...

Mustan Lampaksen Maiju haastoi mut kertomaan mitä mulla on ylläni, siispä:
Kerron mitä mulla on päälläni kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perässä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa tästä haasteesta ja tästä merkinnästä.

Oon vetkutellut koko päivän meemiin vastaamista, ja kuvitellut että pukisin jossain vaiheessa päivää jotain järkevää päälleni. Näin ei oo kuitenkaan tapahtunut, vaan vetkuilen edelleen näissä samoissa vetimissä:
- pinkissä topissa, joka on pongattu H&M:n aletangosta joskus aikoja sitten, aika kulahtanutkin se jo on (liivejä en varsinkaan näin kotioloissa kaipaa :)
- seppälän limenvihreissä huumoripiksuissa, joissa lukee et bed-bug-rock, jeah-jeah! vyötärön kuminauha on tietty pinkki. oon ihan koukussa näihin piksuihin, säännöllisin väliajoin on pakko käydä tsekkaamassa, josko valikoimaan olis tullut uusia printtejä.
- H&M:n valkoisissa college-lökäpöksyissä. nää lastenpuolelta ostettu ja vasemman lonkan kohdalla on joku pinkki painatus ja vyötärönauha on tietty kans pinkki.
- ja pinkeissä unisukissa, jotka menee ihan just koht joko kantapäästä tai päkiästä puhki
- niin ja rillit mulla tietty kans on ja ja tweety-kuvioinen lasten buff-huivi on likaisten hiusten peittona.

Haastan meemiin
- Terden, koska se on aina ollut niin tyylikäs kun me on nähty. Haluun kuulla Terdenkin vetelehtivän kotona tyyliin miehen vanhoissa verkkareissa :)
- Viken, koska hällä vaikuttais olevan kivan persoonallinen tyyli
- Lauran, kosk hää on mun kaima ja blogissa on ollut vaaleanpunaisia asioita ja Nalle Puhin kuva
- Tikiran, samasta syystä ku Viken ja
- Johannakoon, samasta syystä ku Terden

Jottei postaus olis vallan kuvaton (siis tylsä), saatte loppuun kuvan aivottomasta pötköstä...

alias tuubista, jota ainakin Karoliina jo kovasti oottelee :)

Mulla on varmaan neulojan adhd, kun ykskään keskeneräinen työ jaksa kiinnostaa muutamaa kerrosta enempää. No siitähän seuraa, et pitää aloittaa uus, mut kun ei silläkään olo helpota kuin ekat kymmenen senttiä. Pitää varmaan neuloa vaan kymmenen sentin korkuisia neuleita. Mitäs ne olis? Rannekkeita? :)

Keksin kokeilla kool aid -värjäillyllä langalla uudessa Novitassa olleen boleron mallineuletta, jonka mitokondrio risti sierain-neuleeksi.



Joo kuvat on huonoja - salamalla tai ilman.

Suunnittelin mallineuletta sukkiin, jotka aion neuloa kiitokseksi isotätsylle, joka näitä kool aideja rapakon takaa lähetti. Mut eihän tuo mallineule näin kirjavaan lankaa passaa. Pitänee neuloa ihan tavissukat. Tuulia, millaiset villasukat teillä siellä jenkkilässä on in? :)

Ai niin, huomasin tänään että Käsityöriippuvaisen ja mun armaani pikkuveljen tyttöystävän (sen saman, joka lainas mulle H&M-keeppiään tän malliksi) yhdennäköisyys on ihan mieletön. Kommentoin asiaa, ja hitsit, nehän on siskoksia. Ihan hassua tavata näissä merkeissä tutun tuttuja... *vilkutuksia käsityöriippuvaiselle*

Lopuksi vielä lämpimät kiitokset kaikille onnittelijoille, äänestäneille ja kaunein sanoin äänensä perustelleille. Oon ollut täällä ihan onnesta soikeena.. snif..

Nyt pitää lähteä kahtomaan onko meikäläisessäkin automarketissa ale-ale-ale siellä yhellä tietyllä osastolla..

Tänään on ollut hyvä päivä.

Ekaksi tulin mielettömän iloiseksi Ziinan meilistä, jonka luin pikaisesti töissä. Vuoden tuotteliain.. vou, menin jopa hetkeksi sanattomaksi. Ihan liikutuin äänestäjien kommentteja lukiessani. Lämpimät kiitokset kaikille *tarjoaa virtuaalishampanjaa ja luksuskonvehteja ja mansikoita ja kaikkea*

Toinen ilonaihe oli se lankoja myyvä ompelukonekauppa, johon hilpaisin kotimatkalla. En oo enne käynyt puodissa ja kaikki vähät myynnissä olevat langat olivat aivan ihania ja tosi edullisia. Koska ostamani langat muuntautuvat ehkä pipovaihtopipoksi, ni en viitsinyt kuvata niit vielä..

Niinku päivä ei olis ollut muuten jo ihan täydellinen...

...sain seuraavaksi riemastua, kun postiloorassa odotti pipovaihtopiponi Sirkalta. Kiitos Sirkka, tää on aiva ihana! Ja tukkakin mahtuu, testain. Lanka on kuulemma alpakkaa ja ohje keväisestä Modasta - ja kukka on vielä irti :)


Niin ja neulonutkin oon vähäsen... Ai et tuliko vähän paljon silmukoita pipoon? No ei, kun tästä tulee vihdoin se tuubi. Oon kyllästynyt nyhtämään paidan helmaa alas, ettei napa loistais naapuriin asti :)

Puikoilla tänään...

Karkkipipo valkoisesta ja MoniRaitaisesta 7 veljeksestä. Hidasta, mut kivaa.


Karkkimaista tämäkin... ei kyllä ihan niin ihqua kuin kuvittelin... tuleepa ainakin napakka lapanen. Onpa muuten sumuinen kuva.


Myös Neuleunian Särmä oli käyttänyt karkkiraitaa tehdessään nämä lahjoitusneuleet: ihanan pipon, kahdet lapset ja kivan kaulahuivin. Vielä vajaa kuukausi (ystävänpäivään asti) aikaa osallistua Ullan keräykseen!

Vanilla ja Sibylla: Kohovärien ohjeessa on, et värin pitäis antaa kuivua 12 tuntia ja sen jälkeen se silitetään (=kiinnitettään) nurjalta. Ohjeessa oli, et pitäs käyttää kolmen pisteen silityskuumuutta, eli kuuminta mahdllista mitä raudan säädöistä löytyy. Itse kuitenkin tulkitsin väljästi niin, et käytin kuuminta mahdollista jonka silitettävä materiaali sallii. Eipä siinä sen kummempia.
Mitäkö tekisin toisin? En piirtelisi pelkkiä sydänten ääriviivoja, vaan värittäisin ne kokonaan kohovärillä. Vois pito olla vielä parempi.

Ja Suffeli: MohairLuxissa käyttämäni mallineule on Modasta 5/05 ja se menee näin
1 krs: oikein. 2 krs: 1 o, *2 o yhteen, ota lk puikolle*, toista *_*, neulo 1 o. 3 krs: oikein. Toista 1-3 krs:ia.

Tänä viikonloppuna oon puuhaillut tällaisia...

Ekana sain keskiviikkoisessa neuletapaamisessa aloitetun pipan valmiiksi...
Lanka: Novitan Pop
Puikot: 6
Mallineule: Joyridesta


MoniRaitainen sukkakin sai vihdoin kaverin. Nyt vaan jäädään odottelemaan näiden nyppyyntymistä... :)


Hehee, ehkä tätä voi vappuna käyttää... :)
Ohje: MagKnits, Sept 05, Nippertails
Lanka: Samos
Puikot: 4


Joulupukki tuli vähän myöhässä...

...ja toi nämä...

Katsokaa miten taitava tuleva anoppi mulla on...

Hukkapaloista hän loihti pussukoita, joissa voi säilyttää ja kuljettaa keskeneräisiä neuleita...

Yksityiskohat niistä pussukoista : ihan ite päälystetty nappi, joka on ihan kuin hellehattu :)

Eikä siinä vielä kaikki...

...sillä saimme myös nää ihqut tyyny(npäällise)t. Kankaat on tietty kaikki Marimekosta ja itse valitsemiani... :)

Keskiviikkoisessa neuletapaamisessa valmistui eka sukka MoniRaidasta ja toinenkin sai alkunsa...

Siellä alkunsa sai myös tämä kierteinen juttu Popista. Ajattelin et tästä(kin) tulis pipo, mut se tuntuu nyt kovasti väljälle. Ehkä siihen vois sit viritellä jonkun nauhan alareunaan ja solmia sen ultrafemmelle rusetille. Ehkä.. siis jos siitä tulee pipo. Neuletapaamisessa oli muuten monta uutta kasvoa, oli kiva tavata!


Posti toi.. En jaksanut vielä edes kuoria niitä, kun ne mahtuvat asumaan kaapissa paremmin noin. Niiden ex-emännällä Marjutilla on niistä parempia kuvia.
Venla näyttää ihan lapasille ja Jumbosta tulis korvaläppäpipo, mut missä kumman suomenkielisellä sivulla siihen oli ohje, muistaaks kukaan?
New Mastereista puolestaan tulee vihdoin semmoinen tuubi, jollaisesta olen höpöttänyt ainakin neuletapaamisissa ihan väsymiseen asti :) Semmoista kaipasin tänään viimeks, kun nyhdin paidan helmaa alemmas ja farkkuja ylemmäs. Kun työskentelee toisaalta muksujen ja kouluikäisten ja toisaalta keski-ikäisten naisten kanssa, niin eihän se nyt oo soveliasta, et napa vilkkuu...


Nää puolestaan lähtivät mukaan, kun hilpaisin kotimatkalla HalpaHalliin hiplaamaan Novitan uutuuksia. Onneks en ostanut. Niin ja näistä tulee tällainen pipa.

Mikähän kumman pipavillitys mulla on meneillään? Näillä pakkasilla käy kyllä kateeksi armaani pipavalikoimaa, kun sillä on varmaan kakskyt erilaista ribbipipaa. Voipahan sovittaa niitä sitten aina takin, kaulahuivin, paidan tai kalsareiden sävyihin sopivaks :)

Aurinkoista viikonloppua kaikille, elkääkä palelluttako ihtejänne!

PS. Tässä päivitellessäni soi luuri. Terde se siellä soitteli, et sen työkaveri oli ihastunut yhteen suureen pinkkiin Fifiin, joka siis lämmittää nyt Terdeä, nii ihan iki hyviks. Kivvaa :)

Vähän myöhäisheränneitä kuvia Kool Aid -Fifistä, joka valmistui kylläkin jo viikonloppuna



Katsokaa miten hyvin se sopii mammalta ennakkoperityn rintarossin kanssa :)

Ja vihdoinkin:

luonnonvalkoinen bb-pipo ihan itelle Popista. Mikä siinä oli niin iso homma, et se on vaan jäänyt ja jäänyt varmaan kolme kuukautta. Kaks päivää tässä nokka tuhisi*. Tai oikeastaan kolme, koska armaani ilmoitti mulle tänään ruokakaupassa luulleensa mua mummoksi, kun pipo oli niin matala ja jotenkin mummomainen. Niinpä sitä siis piti purkaa kavennusten alkuun ja neuloa vähän korkeammaksi. Höh. Mut nyt tulee ainakin korville.
*Mun nokkani muuten tuhisee oikeasti. Ihan koko ajan vaikkei oo ees nuha. Tamperelaiset, voitte vaiks kuunnella sitä huomenna :)

Niin ja se kolmas valmistunut juttu on vaihtolapaset, mut niistä kuva vasta, kun ovat onnellisesti perillä.

Mun piti kyllä kertoa Teille neulomuksistani, mut koskapa ainakin Susanna, Tuulia, Ilu ja Sanni haluavat kuulla mun kummallisuuksistani, niin kerron sit niistä :)

Eli tässä paljasta viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään blogissaan saman. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1. Tyhjät ja puolityhjät pakkaukset
Kun huomaan, että joudun puristamaan hammastahnatuubia vähän tavallista lujempaa tai kallistamaan kasvovesipulloa 180 astetta saadakseni niistä jotakin ulos, menen ja ostan viimeistään seuraavana päivänä lisää, vaikkei edellinen purtilo olisi läheskään tyhjä. Samoin menettelen, jos huomaan ottavani toiseksi viimeisen wc-paperirullan tai leivinpaperiarkin. Meiltä ei ole koskaan serla, shampoo, silmämeikinpoistoaine tai pumpuli loppu.
Voi olla että tää on perua opiskelujen alku ajoilta, kun yhdessä harjoittelussa sairaanhoitajaohjaajani sanoi, et älä sit ikinä ota viimeistä. En muista oliko puhe vaipasta, suojahanskasta vai mistä, mut kuitenkin.

2. Olen raivotar ratissa
Temperamenttini pääse valloilleen kun pääsen rattiin; kaahailen (vain motarilla ja turvallisilla pikku teillä ja aina vaan hyvällä säällä), ohittelen (vain turvallisissa paikoissa) ja huutelen ratin takaa ohjeita ihmisille, jotka eivät osaa mielestäni ajaa oikeaa nopeutta/vilkuttaa ajoissa/ryhmittyä oikein.
Tätä ei muuttanut edes se kolari, jossa suksyllä olin. Sama raivotar pomppaa pintaan aina kun on kiire ja joskus muutenkin.

3. Kokis-addiktio
Tää on Cairbrelta kaapattu, mutta myös meidän jääkaapissa on aina oltava light kokista - ja rasvatonta maitoa. Ilman niit ei tuu ihminen toimeen. Niin ja niitä voi muuten sekoittaa keskenään, ihan ku pienenä. Siitä tulee hyvää, kun se maistuu kokiselle, mut tuntuu suussa maidolle.

4. Pyykin ja tiskien käsittely ja lajittelu
Tää sit taas on osittain Susannalta ja Ziinalta napattu. Pyykit pitää mieluiten jo päältä riisuttaessa lajitella vaaleisiin ja tummiin, pestä heti kun korin pohjalla on vähänkin jotakin ja ripustaa kuivumaan ihan tietyllä tavalla. Vasempaan reunaan kuivaustelinettä tuleeni armaani vaatteet, oikeaan mun, taaimmaksi tulee housut ym. isommat vaatteet, sit neuleet, hupparit, pitkähihaiset ja t-paidat, vain ja ainoastaan tässä järjestyksessä. Kuivatustelineen sivuille tulee alusvaatteet ja sukat, molemmat tietenkin omille puolilleen. Viikkaamissta ja kaappiin laittamisesta en sit enää jaksakaan olla tarkka. Mut tiskit on ladottava niin koneeseen kuin kuivatuskaappiinkiin ihan tietyllä tavalla, eihän ne muuten sinne mahdu.

5. Neulomiseen liittyvät
- ohjetta ei voi ikinäkoskaan noudattaa ihan täsmällisesti, aina on pakko vähän soveltaa
- kerrosta, eikä varsinkaa nurjaa sellaista, ei voi koskaan jättää keksen, vaikka puhelin soisi tai toinen huutaisi, et kato. Tämän takia missaan aina tv-sarjojen parhaat kohdat, hauskat mainokset ja tutu naamat iltauutisten loppukevennyksissä.

Voi olla että Kati, Vikke, Tippi, Kirsiär ja Johannakoo on jo haastettu, mut haastettiin mutkin monikertaisesti :)

...käytiin sitten katsomassa Matti, ja se oli... No joo, saihan siitä ainakin parit hyvät naurut:
-Mää kyllä muutan Kööpenhaminaan ja anon itelleni Ruotsin kansalaisuutta
-Kun ruma nainen laitattaa itelleen silikonit, niin se on vähän ku laittais jalopuuratin Ladaan; on sitä kiva hivellä, mut eis kyyti siitä parane
Mr and Mrs Smithkin vuokrattiin, ja voi jeekala, siitä tulee kyllä nätti laps'.

Ai niin, onks tää joku neuleblogi vai? Juu on, mut kun sekä Hellon että Bloggerin oma kuvien lataussysteemi tökkii, niin tää on nyt vähän tylsä sellainen.

Oon kuitenkin saanut tikutettua Kool Aid -Fifin valmiiksi ja siitä tuli ihan kiva. Jos lanka olisi jonkun muun värjäämää, se ois voinut jäädä ostamatta ja huivi tekemättä, mutta kun lanka on itsevärjättyä, olen pakahtua ylpeydestä. Sitä paitsi se tuoksuu vieläkin ihanalle! Olen myös todennut, että mulla on vähän liikaa keskeneräisyyksiä kaapeissa ja sohvan koloissa piilossa. Passiivisesti keskeneräisistä en oo edes kertonut blogissa (enkä kerro vieläkään) ja aktiivisesti keskeneräisiäkin on vaan jotenkin päässyt kertymään. Viimeisimpinä niistä:
-Kummipojun Trellis. Edistynyt tasan yhden kerän verran ja deadline olis ens lauantaina. Siinä ei varsinaisesti töki mikään, mut ostin silti Stockan alelaarista oikke Cottonfieldin neuletakin pienelle miehelle lahjaksi. Eli siis, vaikken neuloisikaan mitään lahjaksi, olen silti se tylsä täti, jonka paketit on aina pehmeitä :)
-Vaaleanpunainen sukka uudesta Moniraidasta, se ensimmäinen vasta. Tätä oon neulonut lähinnä autossa ja koska mull aei oo käytössäni hovikuljettajaa, on tän neuloutuminen jäänyt nyt vähän vähemmälle
-Kieputus Mohair Luxista. Esiintyi blogissa viimeksi Itsenäisyyspäivänä ja hautautui sen jälkeen kaappiin. Harmi, sillä siitä tulisi varmaan kiva, jos vaan jotain kiinnostaisi neuloa sitä...
-Spiraalisukka vailla paria, koska lanka loppui kesken. En oo vielä keksinyt mitä tekisin Nalle-kerällä, joka jäisi toisesta sukasta yli, niin en vielä edes ostanut sitä.
-Tää huivinalku päätti purkautua just äsken, koska se haluaakin tulla isona Helleborukseksi
-bb-pipo valkoisesta Popista, aloitin ihan just
-lapasvaihdon lapaset, eka peukkua vaille valmiina

Muuta en nyt äkkiseltään keksi/halua muistaa... Pitäisiköhän näille tehdä jotakin ennen kuin aloittaa taas jotakin uutta...? Nyt jännittämään vaalivalvojaisia - ja tikuttamaan jotakin yllämainituista :)

Katsokaa mitä posti toi! Mitä mun iihana ameriikan isotäti lähetti! Iiks, miten ihanaa...
Pelkäsin jo niiden jääneen postiin tutkittavaksi epäilyttävänä pulverikirjeenä :)
Novitaa vaan ei se posteljooni tuonut *mur*

Edit: Edellisen postauksen huiviin meni 200 g Turmalinia, siis kaks vyyhtiä. Tsori.

Kohovärit toimii! Siis jarruina, kun ajelee ekaa päivää uuteen työpaikkaan nää sydäntumppuset käsissä.

Suosittelen lämpimästi; tuubi ei maksanut kuin 2,90e ja tökötti tuntuis olevan tosi riittoisaa. Ainakin mun lähi-Tiimarista sai varmuudeks vielä kopsun suomenkielisestä käyttöohjeesta - kun pyysi. Enpä töhri neulomuksiani piloille.

Ehdinkin jo hehkuttaa Turmalin-Joyridea

...ja tässä hän olis valmiina tönkkösuolatun mallin yllä. Aikas ihanan muhkea tapaus - siis toi huivi :) Lankaa paloi 100g ja puikot oli kymppiset. Neuloin muuten varmaan ekaa kertaa elämässäni soveltamatta alkuperäistä ohjetta mitenkään.

Kool-Aid-langat tuntuivat vihdoin niin kuiville, et ne vois hyvillä mielin keriä ilman pelkoa homehtumisesta.

Lilakirjava (Punch) on edelleen kiva ja nuo oikeanpuolimmaisetkin ihan jees. Tuo alareunan kerä on vaan jotenkin mummovärinen.


Ai mikä mallitilkku? Täst tulis se Fifi.
Salama vähän vääristää väriä, mut tää sopis täydellisesti farkkutakin kanssa. Toivottavasti ne ei o ens keväänä ihan passé.

Armaani kertoi tänään, että yksi tietokone-aiheinen kirja halusi välttämättä tulla ostetuksi. Kysyin, joko hän ymmärtää niitä kuiskivia lankakeriä :)

Muuten, yks juttu vielä:
Haastan kaikki anonyymit kommentoijat kertomaan mikä siinä nimimerkin käytössä on niin vaikiaa. Sen tiedän, ettei kyse ole uskalluksen tai rohkeuden puutteesta, sen yks Teistä kertoi mulle eilen. Ma niin mielelläni soisin kommentoinnin mahdollisuuden jatkossakin myös muille kuin bloggeriin rekisteröityneille...

Kaikkee sitä tuleekin mieleen, kun pitäisi tiskata...
Olen nyt niin täpinöissäni Joyriden mallineuleesta, että keksin kokeilla miten se toimisi kolmio(huivi)nmuotoisessa kappaleessa. Ekat vapaat puikot ja lankakerä, joka ei oo missään työssä kiinni, kouraan ja suihkimaan.

Ok, nelosen puikot ja Isoveli on vähän nihkee yhdistelmä, mut mallineule toimii, kun molemmissa reunoissa on 2 s ainaoikeaa ja molemmissa reunoissa tehdään lisäykset joka krs. Mitäs seuraavaks? Toimiikohan tää yhtä hyvin pyörönä? Siitähän tulis vähän bb-pipon näköistä...

Ei tullu muuten Novita eikä Kool Aidit tänäänkään...

Mulla ei oo hienoja vaihekuvia niinku Cairbrella ja Tiinalla. Kiperimmässä vaiheessa tuntui käsiä olevan ihan liian vähän - saatika et yks niistä olis pidellyt kameraa :) Enkä muuten jaksanut kovin hyvin lueskella mitään ohjeitakaan, kunhan sörssäilin siten miten kivoimmalta tuntui :)

Kool Aid -sopan keittelyn tulokset:
Oikeanpuolimmainen on eka kokeilu (50 g Woolia ja 1 pss Tropical Punchia) - vähän loppui väri kesken juu. Ei vielä hajuakaan et mitä tästä tulis.
Keskimmäisessä on 100g Woolia yhdelle vyyhdille kerittynä ja 2 pss Grapea. Tästä tykkään kaikista eniten. Illalla kun se lojui vessan lattialla lappeellaan kuivumassa ja mä pesin hampaita, niin se kuiskasi mulle haluavansa isona Fifiksi.
Vasemmalla on sama kuin keskellä, mut kahdella pussilla Tropical Punchia toteutettuna. Joku huivi siitäkin varmaan isona tulee.

Homma oli ihanan kutkuttavan jännittävää ja kivaa, nyt oottelenkin vain täpinöissäni et mitä värejä ameriikan isotäti on laittanut postiin... Jokohan ne tänään tulis. Seuraavan kerran käytän muuten vähän paksumpaa lankaa, Wool halus mennä koko ajan takkuun. Ja ei, kyse ei voi olla siitä etten olis osannut tai malttanut tehdä siistejä vyyhtejä, joissa lanka pysyy kauniisti aloillaan :)


Eka vyyhti Turmalinia on muuttanut muotoaan tällaiseksi. Kiitos Susanna loistavasta mallista!

Lopuksi varoitus innokkaimmille lukijoilleni:
Päivitystiheys ja valmistuvien neuleiden määrä saattaa tulevaisuudessa vähän alentua, sillä heräsin tänä aamulla mukavaan puheluun: mut on valittu sijaisuuteen, joka kestää näillä näkymin toukokuun loppuun. Jibaa!

Ihan hölmöä oikeastaan enää edes kirjoitella lehdistä, jotka ovat ilmestyneet viime viikolla ja yks jo viime vuonna. Kuvittelen kait, et mulla on niistä jotain niin painavaa sanottavaa, et se on pakko päästä toitottamaan ääneen :)

Kauneimmat Käsityöt on tullut mulle kestona varmaan vuoden verran. En muista milloinkaan neuloneeni siitä mitään, mut kai mä oon napsinut siitä ideoita. Tällä kertaa kivoja olivat nää muksujen jutut

tällainenhan valmistuis vikkelään, mut miksi noin tekokuituinen (65 %) lanka?


tää setti on ihan syötävän pehmoisen ja suloisen näköinen.

Suuresta Käsityöstä tuli ostettua viime vuonna useampi numero, kunnes keksin tilata sen. Sekunnilleen saman tien tuon päätöksen jälkeen lehden neulemallien määrä ja taso löpsähtivät alaspäin ihan kuin se kuuluisa lehmän häntä. Jotain kivaa kuitenkin tälläkin kertaa...

ihan houkutteleva kuva huiveista, mut ei kuitenkaan mitään ennen kuulumatonta


tästä mä tykkään ihan oikeesti.

Sandrakin tuli jossain kauppareissussa kaapattua mukaan. Ei siinäkään mitään erityistä ollut, mut sen hintalaatusuhe on hyvä (4€) ja siinä on kivoja pitsineuleita, joita voi kaapata johonkin huiveihin - joskus

ihan kiva neule.

Modan tilauksessa on ollut vaan lyhyt katko, joskus silloin kun se muuttui Novitasta Modaksi ja sen mallit alkoi olla ihan muille langoille kuin Novitan. Nyt tuntuu käsittämättömältä, että aikanaan suivaannuin moisesta, kun tällä kertaa suivaannuin ennemminkin siitä että niin iso osa uusimman Modan malleista nimenomaan oli Novitan langoille. Niin se käsitys laadukkaista langoista ja laajoista värikartoista muuttuu. Asiaan on voinut vaikuttaa sekin, että asun ekaa kertaa elämässäni kaupungissa, jossa on muutakin kuin marketteja pullollaan Novitan lankoja. Uusin Moda oli pitkästä aikaa tosi kiva, sellainen että melkein joka aukeamalla on jotain kivaa ja että lehti tulee selattua useammankin kerran, eikä se hautaudu heti kaappiin.

osaisinkohan mä käyttää tällaista? katsottaiskohan tällaista töissä kieroon?


nämä mohairhörhellykset...


...viehättivät molemmat mua mahdottomasti...


kuka hullu tekee topin 7 veljeksestä? joku joka haluaa hikoilla vai joku joka haluaa raapia itseään hullu? ja mikä lehti napsii malleja ulkomaisista lehdistä, soveltaa ne kotimaisille halpislangoille ja jättää mallin alkuperän - ja jopa suunnittelijan nimen - kertomatta? onks siitä mtv3:n jutusta muuten kuulunut mitään kun Robbie Williamsin levy-yhtiö haastoi meidän maikkarin Robbien biisin luvattomasta käytöstä Idols-mainoksessa?


tää on ihan mun armaani näköinen neule! harmi vaan, että armaani oli sitä mieltä, et tää on myös ihan venahtavan näköinen neule... pitäisi varmaan tehdä se jollain nelosen puikoilla sormet krampissa suositellun 7 ja 8 puikkojen sijaan


äiti tykästyi tähän poncheliinoon. saattaa kuitenkin olla et menee hetki ennen kuin neulon äitille taas mitään. merenneitojakku on kyllä ollut käytössä, lomakuvat todistaa, mut muuten äitee-kullan kanssa on tullut käytyä seuraavanlaisia keskusteluja:

Ä: mun pitäisi ostaa pipo kävely- ja hiihtolenkkejä varten. oikein semmoinen urheilukaupan fleecellä vuoritettu
L: miks? voinhan mä nyt sulle yhden pipon neuloa
Ä: KAIKKI itse neulotut pipot alkavat kutittaa, kun ulkoillessa hikoaa
L: mä teen sulle kuule semmosen pipon, ettei kutita
Ä: jaa, no voithan sä yrittää
---
Ä: oon ajatellut pyytää K:ta (meidän tiettävästi ainoa neulova sukulainen, mun täti) neulomaan E:lle (pikkusisko) oikein pitkävartiset sukat
L: miks? justhan mä neuloin sille semmoiset jouluksi
Ä: ai jaa, no ei sitten
---
Ä: mistäköhän mulla tällaiset sukat on?
L: olisitkohan saanut esikoistyttäreltäsi viime jouluna...?
Ä: ai jaa. osaatko sä neuloa tällaista pitsiäkin?
L: ???
(kyseessä olivat Kuuran kosketus -sukat)

ja back to Moda

oih, mä en kestä. oon ihan varma että nyt kun en jotenkin oikein uskalla neuloa jonain päivänä tuleville lapsukaisilleni, niin se kostautuu ja sit en enää ehdi.


mahtuisinkohan mä kokoon 160...?

Semmosia. Peukkuni on muuten sininen ja punainen ja puikoilla on jotain ihanan muhkeaa, mut niistä lisää ehkä joskus huomenna...