Aina vaan lisää lankaa.
Tallinnan reissussa armaani sovitti jokaisessa urheiluliikkeessä samanmallista keltaista Niken ribbipipoa ja kysyi sitten lopulta osaisinko tehdä samanlaisen.
-Siis puuvillaisen ohuen ribbipipon? No totmaar.
Eilen sitten kipaisin Jokisen Aililta kaksi kerää Mandarin Petitiä ja kakkosen pyöröt, että tulis riittävän napakkaa ribbiä. Askartelin jopa mallitilkun, jotta ribbi olisi mahdollisimman samannäköistä. Mut silmukat ne ei luistaneetkaan nahkealla inoxilla ollenkaan, eikä varsinkaan suostuneet nousemaan siimalta takaisin puikko-osalle. Sukkapuikotkin tuntuivat riittämättömiltä; neulo siinä nyt rennosti, kun silmukoita on 35/puikko ja koko ajan saa varoa mistä niitä tippuu taas. Heitin jo mäkeen koko pipon alun, kunnes tänään äkkäsin kokeilla samaa kaksinkertaisella langalla ja nelosen ADDEILLA - johan alkoi homma luistaa, ihan kirjaimellisesti. Taidan tehdä saman mitä Villapuodin Johanna kirjoitti jossakin tehneensä - uusia koko puikkokannan addeiksi.
Jaa, että mitäs toi Pop Plus ja gedifralainen sit on. Osallistuin novitaklubilaisten lankavaihtoon, jossa lähetetään ja vastaanotetaan vähintään 200 g itselle tarpeetonta lankaa. Maastonvärinen Pop rimmaa kust eikä melkein armaan uuteen takkiin, mut gedifralainen onkin uusi väri meidän huusholliin... Ehkä siitä voisi tulla vaikka piristävä pikkiriikkinen huivi. Miten musta muuten tuntuu, että olen viime aikoina alkanut tehdä/suunnitella tekeväni kauheasti huiveja? Ehkä sitä on liikkeellä neuleblogilandiassa...
Serkkupoika sai ajokortin ja kohta pitäs myös gangsterimaisen mustan ja kovan, mutta alpakkaisen pehmeän pipon olla perillä. Sininen fifiponcho taas ei hotsittaiskaan yhtään - onneks sen saajan merkkipäivähippaloihin on vielä aikaa. Niin ja mitä niistä viimestelyviikoista muissa blogeissa on kirjoiteltu... min en semmossii ryhdy, neulomisen pitää olla hauskaa :)
Vielä muuten päivän tunnustus:
Näin töissä erään iäkkään naisihmisen luona naulakossa roikkuvan virkatun kesälaukun, jossa oli kassista kassiin vaihdettavat rottinkikahvat!!! Just sellaiset paljon puhutut. Pikkasen olis tehnyt mieli alkaa hieroa kauppoja, mut en kehant.
Mallitilkkukokeilua Maalista. Ihanan utuiset värit ja pinta. Vaikuttais siltä, että vaaleanpunaisen molemmat sävyt huovuttuvat jota kuinkin samalla tavalla, joten voin tehdä raidallista, jee! Maali ei muuten haluakaan
Sohviksi, se ilmoitti tulevaisuuden suunnitelmiinsa kuuluvan
Booga Bagiksi muotoutumista. Joo, vaikka varsinaissuomalainen olenkin, on tämä hämäläinen hitaus tarttunut yllättävän nopeaan - huovutetuista laukuistakin innostun vasta nyt...
Muutoin työn alla on se serkkupojan pipa (synttärit oli ja meni jo runsas viikko sitten, eikä poikaparka olis varmaan lahjaa odottanutkaan, mutkun lupasin) ja suunnitelmissa sininen
poncho Risman ale-Butterflysta. Ponchon saajan synttärit on vajaan parin viikon päästä ja kysyin hänen armaaltaan tytön lempiväriä. "Punainen", kuului empimättä luurista. Hetken päästä tuli tekstari "tai ehkä sittenkin sininen tai vihreä". Ne miehet... Tarina ei kerro millainen keskustelu puhelun ja tekstarin välillä oli käyty :)
Tergui Tallinnasta...
Reissun saldo 850 g lankaa (joka laatua vain yksi kerä näytillä)
- Maalista tullee Sohvi
- Alpakasta pipo serkkupojalle (juuri sille, jonka piti saada ne karvanopat)
- Sinikirjavasta huivi, tikkupisko ihastui lankaan kovasti...
- Vaaleansini ja -punakirjavista tullee pienet pipot joillekin pikkuihmisille
- Valkoisesta tulee pipo ja huivi
- Beigestäkin tulee huivi
- Mustasta kashmerinosta (taka-alalla) tulee kutittamattomia luksuspipoja
Lankojen ostokriteereinä olivat ainoastaan väri ja materiaali, kaikki onkin kutittamatonta merinovillaa tms.
Muita shoppailuja
- kuvassa alla on pashmina, jollaisia oli Tallinnassa kaikilla, ihan oikeesti
kaikilla - siis naispuoleisilla (tällaisia pitää siis varmaan neuloa lisää...)
- sitten löytyy farkut, jotka pitää lyhentää ja pari trikoopaitaa (Mangon logopaitoja olisin voinut ostaa muuten useammankin, jos olisi ollut kivoissa väreissä)
- ruskeavalkokirjava mytty on mekko
- vaaleanpunaiset SuperStarit ovat ihqut, vaikka ilkimöt tekivätkin mulle jo rakon
- lisäksi kaappiin päätyivät jo kasa alusvaatteita ja kiva toppi, eiköhän näillä taas pärjäillä...
Kotoa sängyn alta löytyi tällainen mytty, joka ilmoitti haluavansa muuttaa muotoaan. Mukana myös yksi hukan teillä ollut bambupuikko.
Tuli matkalla neulottuakin... Kämmekkäistä yli jäänneestä Supercoolista tuli tällainen hypercooli ja innovatiivinen päälaeton pipo, jota voi käyttää kera nutturan. (Yrittäkee itse kuvata pipoa ilman lisäkäsiä, ilman että reissussa rähjääntynyt naama tulee kuvaan)
Ja koska lanka vain riitti ja riitti, siitä tuli myös sydän ranneke, cooli sekin :)
Otin ja tempaisin toisenkin kämmekkään valmiiksi noin puolentoista tunnin yhtäjaksoisella neulomissessiolla. Ettei jää roikkumaan... Mitäs seuraavaks? Oma lankakaappi inspiroi pitkästä aikaa enemmän kuin lähimarketin lankahylly. Toisaalta olen lähdössä torstai-illlalla Tallinnan lankaparatiisiin... Mukavaa loppuviikkoa, jos ei nähdä ennen!
Eskimomeininkiä
Valkoiset pörrösäärystimetkin valmistuivat tuossa äskettäin, kiitos
Tiitin. Vaihtokauppa kannatti; Tiitille kyyti neuletapaamisesta kotikulmille, mulle kerä tarpeettomaksi jäänyttä Tangoa, jotta säärystimet valmistuisivat ja 30 cm Addit vapautuisivat muuhun käyttöön... :)
Viikonlopun aikaansaannoksia
Männä viikolla päätin ottaa ihteäni niskasta kiinni ja pykätä valmiiksi tämän ankan, elämäni ekan pehmoeläimen. Ohje on McTaguen kirjasta
Neulo itse pehmeät lelut. Tosin tätä(kin) ohjetta piti vähän muunnella, koska oranssia 7 veljestä oli paljon pienempi nöttönen kuin muistin. Lisäksi kaapista löytynyt keltainen oli ihan väärää sävyä, joten sitäkin piti ostaa. Tässä taas osoitus siitä mitä seuraa, kun yrittää vähentää lankavarastoja :)
Ankka-parka kärsii
mikrokefaliasta ja sen seurauksena jälkeenjäänneisyydestä, koska sen emäntä ei jaksanut tehdä päätä uudelleen. Tästä huolimatta Ankka opetteli eilen lentämään, uimaa kroolaten ja golffaamaan. Lisäksi se harrastaa laulamista sekä kitaran, rumpujen ja saksofonin soittamista. Yhtä leikkisä kaveri siis kuin
KirsiÄrrän
Lefat taannoin. Ei, meillä ei ole lapsia, vain väsyneitä aikuisia :)
Toinen vihdoin viimein valmiiksi saatu työ on Tennesseestä virkattu pussukka. Aioin kesällä virkkailla tällaisia tutuille naisihmisille nimpparilahjoiksi ja ostin jo useamman vetoketjunkin. Homma kuitenkin jökähti juuri siihen vetoketjun ompeluun. Nyt eka pieni pussi on kuitenkin valmis ja minusta siitä tuli söpö, nih.
Tässä tämän entryn virallinen vaaleanpunainen osuus: juuri valmistunut pitkävartinen kämmekäs. Lanka on viimevuotisilta
Kädentaito-messuilta ostettua OnLinen Supercoolia - unelmanpehmeää merinovillaa. Se oli muuten elämäni ensimmäinen kerta, kun ostin lankaa vailla aavistustakaan mitä siitä tekisin. Kauanhan lanka ehti uutta muotoaan hakeakin... Se kokeili mm. sukkana ja huivina olemista ja suunnitteli hetken aikaa pipon uraakin. Toivottavasti se viihtyy nyt tässä olomuodossa. Toisaalta se on ranteesta vähän lötkö, ja toinen ongelma on se kuuluisa
kukahan tekis sen toisen...?
Kämmekkäät ovat muuten läheistä sukua näille aiemmin neulotuille
Marylkainspiroituneille lajitovereille.
Pipopiponen, ihan kiva lehti ja chaos
Muutamassa muussakin blogissa on jo ehditty valmistautua talveen neulomalla pipoja, niin täälläkin. Osa
ihananihanasta Milanosta ehti jo muuntautua tällaiseksi. Montako vaaleanpunaista asustetta ja tavaraa ihmisellä voi olla? Paljonko on liikaa? Lehdessä pipon kuvatekstissä lukee "Pikku kypärämyssy on niin kiva, että sitä tekee mieli käyttää sisälläkin." No, ei nyt ehkä ihan vielä näillä lämpöasteilla, mutta ehkä talvella - tai jo seuraavana bad hair dayna.
Ohje oli elokuun
SK:ssa ja oikein
Kim Hargreavesia- wow, vähän luksusta munkin neulomisiin kun alkuperäinen ohje oli oikein designia
Rowanin langalle. Ai niin, Forssasta saa kuulemma Rowanin lankaa. Pitää varmaan joskus ajella sitä kautta kotiinpäin... Ehkä sitä just pipon verran raaskisi...
Kauppareissussa piti selailla (ja ostaakin)
Kotiliesi, koska kuulin juttua että siinä olisi ihan kivoja neuleohjeita. Huhu siis piti paikkaansa.
Kotona odotti eilen tällainen chaos ja ystävällinen suositus tehdä asialle jotakin...
Viikon shoppailut
Viime viikonloppuiset lanka- ja puikko-ostokset eivät tietenkään riittäneet mulle, vaan sunnuntaina eksyin vahingossa
tänne uusien tuotteiden äärelle. Ylläoleva lanka sai mut hihkumaan koneen äärellä, joten ei muuta kuin tilaus vetämään ja tänään jo sainkin langat, kun
Johanna otti ne ystävällisesti mukaan neuletapaamiseen. NIistä tulee isona mulle kaulahuivi ja pipo, ehkä. Taustalta pilkottaa uusi härski meikkipussi.
Mitäs muuta... pörröistä säärystintä pukkais, mutta lanka otti ja loppui. Niinhän siinä aina käy, kun kuvittelee olevansa tuhoamassa vanhoja varastoja, niin kohta on pakko ostaa täydennystä :) Niin ja armaani kävi avaamassa tilin pankkiin, josta saa Electronicin nettiosteluominaisuudella (terminologia hakusessa, sori...) Hahaa, kohta on ulkomaan puoditkin valloitettu...
Neulomuskuulumisia
Fifin laajennusoperaatio valmistui äskettäin. Neuloin yhden koko kerän siihen jatkoksi. Tai oikeastaan vähän reilun kerän; aluksi pelkäsin, ettei työhön varaamani lanka ikinä lopu, mutta siinä vaiheessa kun sohvalla vieressäni oli enää lyhyt soiro lankaa, aloin pelätä, ettei se riitäkään mallikerran loppuun, saati runsaan 200 silmukan päättelyyn - ja taas olisi mennyt purkamiseksi. Onneksi kätköstä* löytyi pieni nöttönen luonnonvalkoista Tennesseetä.
*Kätkö = Sohvan ja seinän välissä oleva kolo, jossa on aikaisemmin hengaillut vain
jakkara, sen päällä oleva
jääkuution näköinen valaisin ja pieni laatikko, jossa on vain aktiivisessa käytössä olevia lankoja, lehtiä yms. tarvikkeita. Nykyisin nurkka on täynnä erilaisia lankapussukoita, eikä unikkokuvioisella hyllypaperilla päällystettyä laatikkoa enää näy langan ja keskeneräisten töiden alta. Pitäis varmaan tehdä inventarioisku ko. nurkkaan...
Kahtellessamme tänään
kauhua, testailin lyhykäisiä pyöröjä neulomalla säärystimiä seiska veljeksestä tangolla raidoittaen. Päätin viime talvena tahtoa pörröiset säärystimet, toivottavasti sellaiset ei vaan oo ensi talvena ihan passé. YkkösBonus-asiakkaiden Me-lehdessä oli sellaisiin taannoin ihan kiva ohjekin. Kuvaa ei vielä ole, mutta senttejä tuntuu tulevan nopeaan :)
Shoppailuja...
Reitti meni näin: Tre - Lahti (=Vuorelma-Aho) - Koria (=Novitan tehtaanmyymälä) - Kotka (=appiukkola) - Hki (=Menita ja Designmuseo) - Tre. Ensimmäisestä matkakohteesta löytyi kolmet 30 cm Addit, joita ehdinkin hehkuttaa jo etukäteen. Nyt kelpaa tehtailla sukkia joulupukin konttiin.
Korialta matkaan loikkasivat nämä Butterflyt. Perustelu: jos jossain on vielä mustia perhosia, niin pitäähän ne korjata pois kuleksimasta. Näistä muotoutunee
toppi ja
poncho - joskus, ehkä. Kassiin tunkivat myös pari isompaa virkkuukoukkua siltä varalta, että kaapissa mököttävät Hippyt, Popit, HipHopit ja Teddyt haluavatkin tulla virkatuiksi, eikä neulotuiksi. Ties vaikka olisivat juuri siksi jääneet kaappiin murjottamaan, kun olen aikaisemmin väläytellyt niille vain mahdollisuutta olla tulla isona neulotuiksi jutuiksi.
Helsingissä pääsin
Designmuseoon ihastelemaan
Maijan tuotantoa ja tietenkin Menitaa, tuohon neulojan taivaaseenn. Tässä vaiheessa armaani vähän murmutti, että pitihän se arvata... Mut enhän minä sitä oo päättänyt, että nämä "matkakohteet" sattuvat olemaan niin sopivan lähellä toisiaan :)
Olin kuvitellut Menitan olevan isompi ja avarampi, mutta alkuhämmästyksestä toivuttuani, se osoittautuikin varsin viihtyisäksi paikaksi (olisihan siellä pidempäänkin vaellellut vain silittelemässä ihanan tuntuisia ja -värisiä keriä ja vyyhtejä...) Pisteitä myös myyjälle siitä, ettei tullut tyrkyttämään, eikä valittanut vaikka ostin vain yhden kerän kutakin lankaa. Vrt. esim. Aili Jokisen pulju täällä Treella, jossa ei saa rauhassa tutustua lankoihin, saatika ole suotavaa ostaa vain yhtä kerää lankaa. Myyjä on useasti tiedustellut multa mitä oikein aion tehdä, uskonko että yksi kerä tulee riittämään.
Niin ja mitä langoista sitten tulee... Vaaleanpunaisista merinoihanuuksista tulee vauvan pipo, lapaset ja sukat. Ei, en odota vauvaa, eikä ole edes "tilauksessa", mutta toivon että jonain päivänä saisin neuloa vaaleanpunaisia ihanuuksia jollekin muullekin kuin itselleni... Fritidsgarnista lisää juttua alempana...
Tämä svengaava potsi somistaa uusia piksujani!
Tässä on Fritidsgarnin uusi olomuoto, ja nyt taitaa olla selityksen paikka. Serkkuni täyttää kohta 18 ja tarkoitukseni oli neuloa hänelle karvanopat autoon
S'nB Nationista inspiroituneena. Lopputulos on kuitenkin muodoton möykky, jota kyllä koitin sinnikkäästi muotoilla kuutioksi. Okei, saa nauraa.
Jee,
soitin tänään Vuorelma-Aholle Lahteen ja sinne oli juuri saapunut 30 cm Addeja. Varasin tietenkin heti kolmet. Ai että lähdenkö Lahteen kolmien Addien takia? -No en ihan, se vaan sattuu olemaan matkan varrella, kun mennään Tampereelta appiukkolaan Kotkaan. Nyt on hyvä alkaa tehtailla villasukkia joulupukin konttiin. Mites mä muuten löydän Kirkkokadun Lahdesta, vihjeitä? En oo poikennut kaupunkiin muistaakseni kuin kerran aikaisemmin... Toinen matkan varrelle (ihan oikeasti, yhtään ei tarvii koukata) osuva kohde on Novitan Korian tehtaanmyymälä, hih-hih-hii...
Taivas lyö tulta (tai salamoita ja vihmoo vettä)
Liekkipipo valmistuikin hyvissä ajoin ennen Joonan synttäreitä. En jaksanut tehdä lieskoihin keltaisia reunoja millään varsipistoilla, kun ne ei kuitenkaan olis onnistuneet ja pipa on on ihan hieno miust näinkin. Tai no seuraavaan tekisin ensin kaks kerrosta mustalla, kaks punaisella, kaks mustalla ja aloittaisin sitten liekit. Pipo ei varsinaisesti ollut ihan aivotonta neulomista (vaikka oikeaa pyörönä saikin neuloa) kun liekkeihin piti keskittyä joka kerroksella. Toisaalta eipä tuosta pieni virhe varmaan kauas näy :)
Kiitos muuten armaalleni kuvan käsittelystä, oma nassu pipon alapuolella näytti vähän hölmölle ja nythän pipassa on komiat varjotkin :)Lankaa löytyisi seuraavaksi vaikka mihin mukavaan, mutta kosken oikein osaa tarttua mihinkään isompaan tai uuteen nyt, ajattelin neuloa
jo kertaalleen lahjaksi annettua Fifiä vähän suuremmaksi -tylsyyksien tylsyys.
Irja,
Tuazophia,
Vilukissa,
Ninni ja
Susanna, kiitos kiinnostuksesta köyhien lapsiperheiden auttamiseksi. Idea on siis lähtöisin
Terdeltä ja he ovat yhdessä
Marjutin kanssa kirjoittamassa aiheesta juttua syksyn
Ullaan. Terde häärää projektin Turun vastaavana, Marjut pääkaupunkiseudulla ja minä täällä Tampereella.
Haaste ja nettibongauksia
Terde kirjoitteli eilen
neulontalistalla näin:
"Luin järkyttyneenä tämän päivän
hesarista (sunnuntai-otsikon alla lyhyesti, vaatisi rekisteröitymisen), miten maassamme asuu yli 130 000 virallisesti köyhää lasta. Tähän on useita tekijöitä aina 80-luvun laman ajoista asti ja sen aikaishallituksen toimien seurauksista jne. Koska lapsissa on meidänkin tulevaisuutemme, ei tämä hyvältä kuulosta eikä tunnu.
Joku viisas on joskus sanonut miten 'sivistyneen yhteisön mitta on sen kyvyssä auttaa heikompaansa' ...voisimmeko me olla se sivistynyt yhteisö nyt?
Voisimme me neulojat jotenkin helpottaa edes osan heistä elämää. Mitä jos jokainen neuloja tekisi 2 vaatekappaletta esim. neulepaita + pipo tms., erikokoisia ja erilaisia. Joku kokoaisi ne yhteen ja toimittaisi paikkaan, josta köyhät lapsiperheet voisivat ne hakea.
Älkää huolehtiko vielä siitä, mihin nen toimitettaisiin, sillä paikan saa kyllä järjestettyä, kunhan vain saadaan toiminta alkuun. Ensi- ja nuorisokotien yhdistyksilläkin on tällaisia paikkoja joihin voi tavaraa toimittaa.
Onko vapaaehtoisia?"
Lupauduin tempauksen Tampereen seudun organisoijaksi. Jutellaan siitä lisää elokuun neuletapaamisessa 17.8 (elokuun kolmas keskiviikko).
Amurin helmessäkös me muuten tavataan?
Niin ja se nettibongaus on
täällä. Tällainen vähän pimeä huumori kolahti, hauskoja tuotteita!
Knittyn
kesäyllätyksetkin ovat auenneet...
Viikonlopun kuulumisia ja Wanhoja juttuja
Huhu piti paikkaansa ja kotipaikkakuntani lemmikkikaupasta löytyi alpakkalankaa. Jäljellä oli beigen/vaaleanruskean sävyjä, luonnonvalkoista ja vaaleansiniharmaata. Esillä/myynnissä oli myös alpakasta neulottuja sukkia, paitoja, ponchoja ja viittoja aivan upeissa väreissä - ja hinnoissa. Lanka on perulaista, mutta joskus tulevaisuudessa liikkeen omistajalla(?) on tarkoitus alkaa kehrätä omien(?) - tai ainakin paimiolaisten alpakoiden lankaa myyntiin. Täytyykin käydä tiedustelemassa tilannetta silloin, siis joskus tulevaisuudessa.
Mitäkö langasta sitten tulee, sitä armaanikin ehti jo tiedustella. Entiedä vielä, ehkä huivi tai pikkuinen capeletkeeppipelleriini, mikä se nyt onkaan. Lanka tuntuu liian ylelliseltä johonkin ihan tavalliseen - vihjeitä otetaan vastaan.
MM-kisoja katsellessa - tai katselojoiden seurana istuessa - valmistui langanjämien (~150 g) tuhoamisprojekti. Neulontalistalla joku kirjoitteli tehneensä kolmiohuiveja lisäämällä silmukoita reunoissa ja keskimmäisen silmukan molemmin puolin. Ihan pöllitty idea siis, mutta hoksasin että näin saa langan loppumaan (tai riittämään, ihan miten vain) just eikä melkein. Lankana on iänikuinen Butterfly ja puikoiksi arvoin vitoset, ensimmäiset jotka käteen osuivat. Niin ja nurjat raidat ovat mukana ehkäisemässä huivin rullautumista.
Koto-kotona tulee aina pengottua paikkoja ja vanhasta vaatehuoneestani löytyi ihka ensimmäinen omatekoinen neuleeni (muu kuin pipo, sukka, lapanen tai huivi). Neuloin tämän ollessani muistaakseni seiska luokalla. Neule valmistui yllättävän nopeasti, muistaakseni parissa viikossa. Tosin valmiit kappaleet odottelivat yhdistämistä kuukausia jo tuolloin... Kerran laitoin neuleen päälle tarkoituksella sellaisena koulupäivänä, kun oli käsitöitä. Käsityönopettaja ei harmikseni pitänyt minua ollenkaan käsityöihmisenä, koska en osannut/tykännyt ommella. Sovimmekin parhaan kaverini kanssa, että hän kehuu neuletta tunnilla isoon ääneen: "uskomatonta, että sä oot kutonut ton itse", että opettajakin ymmärtäisi mun olevan kiinnostunut käsitöistä ja mitä ilmeisimmin hyvin lahjakas. En muista miten juoni onnistui - ei vissiin kovin hyvin, koska 8-9 luokilla mulla oli valinnaisina ranska ja musiikki. Lankana on Nalle ja ohje on jostakin vanhasta Suuri Käsityö -lehdestä, joka taitaa vieläkin olla ikuisuuslainassa kummitädiltä.
Tämäkin neule löytyi samaisesta vaatehuoneesta. Toppi on kyhätty Isoveljestä liian ohuilla puikoilla jotakin 2000-luvun Novitan ohjetta reilusti soveltaen. Neule on ihan liian lyhyt ja kaulus kutittaa tosi ikävästi.
Jestas mikä rötkö! Ei ihme, että on jäänyt vähälle käytölle. Lankana Novita Teddy (siksi se on silti nyppyinen) ja ohje oli joskus ehkä Pirkassa...
Tämän mallin ja lankojen värin valitsi pikkusisko, koska neuleen piti alunperin tulla hänelle. Lanka on Bali ja ohje Novitasta 3/2001, mallin:o 9.
Olkaimeton toppi 1/2002 Novitasta (mallin:o 53), lankana kaksinkertainen Wool + Brilla. Muistan kun ostin langat tähän neuleeseen; Brillan Cittarista ja Woolin Vapaavalinnasta, koska se oli siellä ekä kymmenen senttiä halvempaa. Asuin tuolloin ekassa omassa kodissani Raumalla ja opiskelin ekaa vuotta.
Tämänkin neuloin Raumalla asuessa. Malli on muistaakseni nähty myös
Piikkilankaa-blogin muisteluosiossa. Lanka Maxi ja ohje Novitasta 3/2002 (mallin:o 14).
Tätä hattaranoloista lankaa oli pakko saada heti kun sitä tuli kauppoihin, mutta se haki olomuotoaan kauan. Lopulta se päätyi topiksi, joka oli 1/2003 Novitan kannessa (mallin:o 14). Huomatkaa kuvissa taustalla näkyvä ihana mäntylipasto, nallekokoelma, kuivatut yo(?)-ruusut ja kristallit. Ne kaikki sijaitsevat vanhassa ja matalakattoisessa vinttihuoneessa, joka on säilytetty sellaisena, joksi eräs yltiöromanttinen tytönhupakko sen sisusti.
Seuraavana vuorossa on uusimman Novitan nuorisoliitteen liekkipipo Joonalle, joka täyttää 9 vee. Langat löytyivät neidonkammarin sängyn alta - höh, ei tarvitsekaan lähteä kauppaan.
Ups...
...mites näin pääsi käymään? No kun oli aikas kiirunen työpäivä, ja sit ikinä ei voi tietää kuin kauan näitä lankoja on enää saatavilla. Tulipa ostettua siis 800 g tikkari-Samosta.
Kuudestatoista kerästä puolitoista ennättivät jo muotoutua pikkulaukuksi
Tuulialle, joka oli blogini 10000s kävijä.
Testing, testing
Käsityöblogia ja
Pikkukätösiä peesaillen...
You are Cashmere.
You are sophisticated and luxe. You can often be
found in high-end boutiques and hobnobbing with
the upper crust. You are one of the beautiful
people and you don't let anyone forget it!
What kind of yarn are you?brought to you by QuizillaKuuluisko mun nyt shoppailla cashmirlankaa esimerkiksi
täältä?
What color of sock yarn do you prefer?brought to you by QuizillaJaahas, onneksi tuli taannoin hankittua
tämä (siis ylempi kerä) ihan omaan käyttöön.
Kun ei hotsita...
...niin mikään neulejuttukaan ei oikein edisty, mut uutta on kyllä suunnitteilla ja kaapitkin pullollaan lankaa, houkuttelevista kaupoista puhumattakaan.
Butterfly-Fifin saaja piti lahjastaan ja oma ponchonikin melkein punastui kehuista viikonlopun aikana, valittiinpa mut jopa Miss Rekolan neljänneksi perintöprinsessaksi siihen sonnustauneena :) Vantaalla kun kerran oltiin, niin
Ikeaan piti päästä, kun seinässäkin luki vielä isolla "ale". Suuremmilta hankinnoilta vältyin (esim. kirjahyllyä oliskin ollut hankala tunkea pikkuautoon neljän aikuisen seuraksi), mutta
tällaisen shoppasin langoilleni.
Josko tuleva viikonloppu saisi mut kuitenkin innostumaan uudelleen, kun vierailen taas kotipaikkakunnallani ja olen päättänyt asioida siinä eläintarvikeliikkeessä, joka myy alpakkalankaa.
Virve valisti mua tästä liikkeestä
KIP-päivänä, ja lupasin selvittää missä sellainen oikein on. (Lähes) ainoa käsitöitä harrastava sukulaiseni (se sama täti, joka opetti mut neulomaan ainaoikeaa) informeerasi mua liikkeestä ja nyt sinne on p-a-k-k-o päästä. Seuraavana viikonloppuna teemmekin kesäsen visiitin "appiukkolaan" Kotkaan, ja Korian ABC Novitan myymälöimäneen sopii matkan varrelle just eikä melkein. Paluumatkaa Helsingin, Menitan ja Designmuseon kautta olen vähän vinkunut ja ehdotus on taidettu jo alustavasti hyväksyä :)
